Retuperän WBK kautta aikojen

Retuperän Wapaapalokunnan Vapaaehtoisen Soittokunnan Vapaaehtoinen Torviorkesteri syntyi joskus Suuren Alkuräjähdyksen aikoihin (engl. Big Band) n. vuonna 1933 pelkästään isän ja kätilön läsnäollessa. Kyseisen perin epätavallisen olosuhdesattumuksen vuoksi on RWBK:n taival suomalaisen musiikkielämän ohdakkeisella tähtitaivaalla ollut enemmän ja vähemmän täynnä käymisiä, joita meidän siis on kiittäminen. Nyt, kun tämän kädessänne olevan hyödykkeen vuoksi/luode (oikea alleviivataan) olemme todistamassa tätä esihistoriallista hetkeä, on ehkä muutama vaatimaton sana paikallaan niille, jotka ovat tähän asti välttyneet RWBK:n mitään kaihtamattomalta yleisön kosinnalta tilaisuuksissa, jotka Palokunta pyrkii parhaansa mukaan unohtamaan, mikä taas ei silloisten vallitsevien paikallisten olosuhteiden vuoksi (valitsit kai oikein?) ole lainkaan vaikeaa tahi edes mahdotonta.

RWBK metsässä Retuperän WBK on lähinnä kahden suuren musiikkimesenaatin, Retu Lammen ja Jaakko Ollilan rakas lehtolapsus. Heidän sysäyksestään alkanut Retuperän WBK:n suorastaan pilviä hipova tähdenlento ei siis vieläkään ota sammuakseen. Silloinen (v.1933) nimi oli tosin Retuperän VPK, mutta aikakauden mukaisesti nimeen omaksuttiin nopeasti saksalaishenkinen umlaut, ja nimi muuntui nykyiseen muotoonsa. Ensimmäisinä soittimina toimineet torvet hankittin kilohinnalla, ja niiden mahtava jälkikaiunta-aika loi Palokunnan tyylin, ajan oloon kuuluisaksi tulleen retusoinnin. Heti alkuun sovittiin muutamista tähän päivään asti säilyneistä kirjoittamattomista laeista, joista on ehkä syytä mainita ns. Yksi mies, Yksi ääni kerrallaan -laki. Tämän lain puuttuminen ensimmäisissä harjoituksissa johti niin mahtavaan äänenenemmistöön, että sekasortoisessa tilanteessa tapahtui väärinkäytöksiä, joista vähemmän tuonnempana.

Palokunnan ns. alkusahdit olivat hiljaisempaa aikaa kuin mitä keikkatahti on nykyisin. Bilateraaliseen vaihdantatalouteen perustuva keikkalaskutus, jossa nuottiöljyäkään ei säästelty, johti todelliseen hiljaisoloon historian alkuaamuina. Lisäksi omiaan hiljentämään jo muutenkin totisia torvensoittajia oli palohevos-projekti. Päätettiin nimittäin heittää rahaa siitä, ostetaanko RWBK:lle ori vai tamma; tuli ruuna. Kun vielä ko. elikko voitti Kuninkuusravien laulukilpailun, luovuttiin koko suunnitelmasta sammunein lyhdyin. Näistä ajoista on peräisin se erikoisuus, että vastoin muita orkestereita RWBK:ssa vivisektion korvaa klarinettisektio.

Suihku-Siwiä Vuosina 1939-1944 Karjalaan suuntautuneen sävellysten keruumatkan seurauksena Wapaapalokunta omaksui sanonnan TULI JA LIIKE. Palokunnan ajatusmaailmassa se tulkitaan siten, että vaikka tuli on palokunnan toiminnalle elintärkeä, niin ilman liikettä (ALKOholiike) on parhaimmankin tulenestoporukan sammuminen ajan oloon mahdotonta. Lisäksi ko. ajanjakso toimi jonkinlaisena erotteena kahden aikakauden, vanhan ja uuden välissä.

Alansa valovoimaisimpana tähtenä RWBK on suorastaan velvoitettu tarjoamaan kuulijoilleen vain parasta. Niinpä jokainen esiintymisemme parhaan mukaan (vaikka on siitä kyllä vähän muiltakin kuultu) pyrkii kuvastamaan sitä antaumuksellista korkeimman riman alittamista, jota wapaaehtoiset kadun retuperäläiset täysin siemauksin tahtovat taiteessaan harjoittaa. Teidänkin nokisten kurkihirsienne onneksi.