Retuperän WBK

Palaa taas (1985)

K. Huoponen, levyä työstänyt letkumestari kertoo:

Armon vuonna 1985 havaittiin, että oli jo kulunut riittävästi aikaa edellisestä pitkäsoittolevystä. Asiantilan korjaamiseksi ryhdyttiin toimeen, ja ikäänkuin korostaakseen Uudemman Ranskalaisen Torwimusiikin korkeakyldyyria hipovaa luonnetta RWBK päätti hyödyntää uusinta äänentallennusteknologiaa. Primäärituotoksen tuli olla CD-levy, joka kantaisi tunnistetta DDD, eli signaalia on kaikissa vaiheissaan käsitelty digitaalisena. Jotta tuotos olisi ollut laajempienkin kansankerrostumien kuultavissa, päätettiin lisäksi julkaista suorakaiverrustekniikalla (Direct Metal Mastering, DMM) toteutettu vinyyli-LP-levy; tuohon aikaan kun CD-soitinta ei löytynyt läheskään jokaisen nokisen kurkihirren alta.

Korviahivelevän sävelnautinnon tavoittelun lisäksi palokunnan CD-levyprojektia siivitti ajatus siitä että pikaisella aikataululla toimimalla kyseessä olisi ensimmäinen suomalaisten artistien CD-levy. Kuten myöhemmästä historiankirjoituksesta voidaan havaita, sittemmin tuntemattomaksi jäänyt Riki Sorsa -niminen ränkkä-ränkkä-musiikin esittäjä ehti saada tiivekiekkonsa markkinoille aikaisemmin. Tosin tarkkaan ottaen 5-evy on ensimmäinen suomalainen CD, sillä mainittu ränkkä-ränkkä-levy nauhoitettiin ja tuotettiin Englannissa. Viive johtui RWBK:n valitseman levyvalmistamon valmistuteknisistä ongelmista. Valittu ruåtsalainen levyseppäfirma, jonka CD-tuotannon piti äänittäjä Robi de Godzinskyn saamien sisäpiiritietojen mukaan alkaa "parin kuukauden sisällä", sai vihdoin ensimmäiset plååtut ulos vajaan vuoden kuluttua. Mainittakoon, että vaihtoehtona olleen hollantilaisen levynvalmistajan toimitusaika olisi ollut ikuisuudelta tuntunut kuusi kuukautta.

Viitoslevyn kapellimestauksesta ja taiteellisesta linjasta vastasi Piere Pasqual, joka pesäpallomailatekniikallaan pyrki muotoilemaan edeltäjänsä Heinrich A. van Rüüppendorffin jalanjäljet omiinsa sopiviksi. 5-levyn musiikillinen linja on edeltäjiään klassillisempi sisältäen mm. Mozartin Eine kleine Nachmuzakin ja Piere Pasqualin solistaman A.I.Vivaldin nokkahuilukonserton.

Kaiken kaikkiaan levyn ilmestyminen oli merkittävä virtsanpylväs ja levy ikäänkuin asetti uuden referenssitason koko suomalaiselle ja uudemmalle ranskalaiselle kulttuurielämälle. Lisäksi se loi uskon Suomen kansan ylivertaisuudesta, mikä valitettavasti johti 80-luvun lopulla talouden ylikuumenemiseen ja sitä seuranneeseen romahdukseen. Tästä syystä seuraavasta levystä päätettiin tehdä huonompi.

Näin aika kultaa muistot ja tervehenkinen ja tasapainoinen ottelu Retuperän keskinäisen kehumisen kerhon tatamilla päättyi irvi hampaassa heitettyyn ukuleleen.

Sisälmykset