Retuperän WBK on maailman paras Uudempaa ranskalaista Torwimusiikkia soittava espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri.
Yleisön olisi syytä varautaua
ajoissa tilaisuuteen, sillä myöhästyneet häiritsevät niitä, jotka ovat
vaivautuneet ajoissa. Arkipuvusta hieman poikkeava, juhlavampi puku
olisi tietenkin paikallaan, koska pukeutuminen jo virittää mielen hieman
arkisten ajatusten yläpuolelle, mutta varsinaista ilta-, yö- tai
juhlapukua ei kuitenkaan tarvita, jotta konsertin onnistuminen
palokunnan puolesta ja vastaan voitaisiin taata (av brandkommunens halva
och ja svarar smörellerdär farfar). Soittajille, varsinkin solisteille,
sillä ihmisiähän hekin ovat, etenkin solistit, on varsin ikävää, ellei
heitä heti esityksen jälkeen kiitetä esim. taputtamalla käsiä yhteen
suosionosoituksen merkiksi (vasenkätiset päinvastoin). Ikävää on myös
toisia kuulijoita kohtaan nauraa täyttä kurkkua (vasenkätiset
päinvastoin) väärälle äänelle. Sen sijaan on suositeltavaa pillahtaa
nauruun, kun subrettiroolin esittäjä tavoittelee koomista vaikutelmaa
putoamalla minkkimuurin lävitse.
Soittajan on esiintymislavalla kohottauduttava istumaan, mitä varsinkin sopivankorkuiset tuolit helpottavat, taikka voipa hän puolittain seistäkin, varsinkin solisti. Myös on syytä kääntyä ainakin osittain yleisöön päin, sillä mitkään häveliäisyyssäännöt eivät saa rajoittaa taiteilijan luomisvapautta. Kapellimestarin sen sijaan on viistainta kääntyä selin yleisöön, jotta hänen väärät lyöntinsä eivät paljastuisi saliin mahdollisesti eksyneille asijantuntijoille, mikäli heitä on paikalla. Oopperan ollessa kyseessä hänen on paras kätkeytyä monttuun (sen puutteessa kelpaa pienempikin potero).
(Retuperän palotorwi 1, 1980)