Keikkapalkkio

Retuperän Maailman valuutat ovat olleet viime aikoina kovasti epävakaita. Markka on kellunut, punta on kellunut ja talouden mallimaan Ruotsinkin kruunua on kellutettu lahjakkaasti. Venäjän rupla laskettiin suunnitelmallisesti kellumaan, mutta se upposi. Toisin sanoen, mihinkään ei voi enää luottaa rahamarkkinoilla. Ei siis ole ihme, että RWBK:n rahatonhoitaja on haikaillut valuuttaa, joka ei olisi niin herkkä suhdannevaihteluille ja turvaisi palokunnan saatavat kurssi- ja inflaatioheilahteluilta.

RWBK on jo vuosikymmeniä käyttänyt laskutuksessaan nuottiöljy-yksikköä. Orkesterin rahatonhoitajan mukaan tämän valuutan hyvä puoli on ollut se, että suhteessa Suomen markkaan (tahi muuhun kulloiseenkin rahayksikköön) sen arvo on noussut joka vuosi, jopa yli inflaatio-odotusten. Näin ollaan vältytty keikkapalkkioiden korotuspaineilta. Sitä paitsi säästyyhän Retuperältä taksirahat.

Nyt on kuitenkin Suomen valtiolta jäänyt matto vetävän käteen, kun uusien säännösten mukaisesti viinan hintaa on laskettu. Tämä on iskenyt syvän loven myös RWBK:n talouteen. Kun vielä muistetaan, että valtiontalous on Retuperällä, uhkaa tästä syntyä noidankehä, jossa vasen käsi ei tiedä mitä tekee.

Toki kossun hinnan alennus on tuonut RWBK:lle myös kurssimuutoksista johtuvaa kilpailuetua, joka tosin välittömästi ulosmitattiin rohkeilla prosenttikorotuksilla. Retuperän muusikkojen liitto pitäytyi neuvotteluissa tiukasti kannoissaan, eikä letkuneuvoston ehdotus kantohintojen korotuksista kohdannut vatsakaikua. Tämä saattoi tietenkin johtua myös siitä, että neuvottelut käytiin Töölönlahden palokunnantalossa, jonka huonot akkusatiiviset ominaisuudet ovat yleisesti tunnettuja.