Retuperän WBK on maailman paras Uudempaa ranskalaista Torwimusiikkia soittava espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri.
Yleisön olisi syytä varautaua ajoissa tilaisuuteen, sillä myöhästyneet häiritsevät niitä, jotka ovat vaivautuneet ajoissa. Arkipuvusta hieman poikkeava, juhlavampi puku olisi tietenkin paikallaan, koska pukeutuminen jo virittää mielen hieman arkisten ajatusten yläpuolelle, mutta varsinaista ilta-, yö- tai juhlapukua ei kuitenkaan tarvita, jotta konsertin onnistuminen palokunnan puolesta ja vastaan voitaisiin taata (av brandkommunens halva och ja svarar smörellerdär farfar). Soittajille, varsinkin solisteille, sillä ihmisiähän hekin ovat, etenkin solistit, on varsin ikävää, ellei heitä heti esityksen jälkeen kiitetä esim. taputtamalla käsiä yhteen suosionosoituksen merkiksi (vasenkätiset päinvastoin). Ikävää on myös toisia kuulijoita kohtaan nauraa täyttä kurkkua (vasenkätiset päinvastoin) väärälle äänelle. Sen sijaan on suositeltavaa pillahtaa nauruun, kun subrettiroolin esittäjä tavoittelee koomista vaikutelmaa putoamalla minkkimuurin lävitse.
Soittajan on esiintymislavalla kohottauduttava istumaan, mitä varsinkin sopivankorkuiset tuolit helpottavat, taikka voipa hän puolittain seistäkin, varsinkin solisti. Myös on syytä kääntyä ainakin osittain yleisöön päin, sillä mitkään häveliäisyyssäännöt eivät saa rajoittaa taiteilijan luomisvapautta. Kapellimestarin sen sijaan on viistainta kääntyä selin yleisöön, jotta hänen väärät lyöntinsä eivät paljastuisi saliin mahdollisesti eksyneille asijantuntijoille, mikäli heitä on paikalla. Oopperan ollessa kyseessä hänen on paras kätkeytyä monttuun (sen puutteessa kelpaa pienempikin potero).
(Retuperän palotorwi 1, 1980)