Retuperän WBK on maailman paras Uudempaa ranskalaista Torwimusiikkia soittava espoolainen teekkaripalokuntaorkesteri.
Standardikeikka, jolla soitetaan rahtikeikkakirjan ohjelmistoa ja kerrotaan SFS2191-standardin mukaisia vitsejä. Esim. seisomajuhla (cocktail party), peruskiven muuraus, harjannostajaiset.
Muuten sama kuin edellinen, mutta ulkona räntäsateessa tai muuten vain sataa alijäähtynyttä vettä. Esim Imatrankosken sillalla joulukuun alussa pikkupakkasella, kun on menossa näytösjuoksutus.
Edellisen keikan jatko, kun on lämmitelty ja syöty hyvin ja nuottiöljyä on ollut riittävästi. Hyvät keikat tulevat yllättäen. Vahva korrelaatio vanhojen soittajien lukumäärän kanssa.
Nuoret jäsenet tai jopa koejäsenet lupaavat kavereilleen soittaa jossakin kaverin opintopiirin juhlassa. Solidaarisuussyistä yleensä kaikki mukana.
Konserteissa soitetaan ns. täydellistä musiikkia, jossa on mukana myös HUM. Tämän vastapainona ovat edellä mainitut rahti- ja muut keikat, joissa soitetaan vain KAK-KAA. Konsertteja on neljä kymmenessä vuodessa.
Täydellistä musiikkia halutaan soittaa useammin kuin vain konserteissa. Tässä ovat apuna hyväntekeväisyysjuhlat, joita muut järjestävät. Niiden ohjelmisto kootaan konserttikappaleista.
Polttareita seuraa melkein aina häät. Häissä muistellaan polttareita ja tutustutaan morsiamen sukulaisiin. Sulhasen sukuhan jo tunnetaankin.
Soittajien mielestä hyvä keikka, mutta ei tilaajan. Näitä viimeisiä keikkoja on silloin tällöin, mutta koskaan ei voi olla varma, oliko keikka sittenkään viimeinen. Esimerkiksi Aitoon kirkastusjuhlilla ei ole enää käyty. Täytyyhän legendan elää.
Jokaisella soittajalla on ensimmäinen keikka, jossa opetellaan kappaleet.
Hyvä keikka aina opiskelijakeikoilla ja joskus muillakin. Erittäin raskas ja vain vahvimmat selviävät. Monesti runsaasti avustajia yleisön joukosta.... luulisin.
Palokunnantalon vuokra on maksettava ajallaan. Se maksetaan luonnossa eli soittaen. Yleensä ylioppilaskunnan tilaisuuksia. Emme laula ainakaan ruoka suussa.
Alkaa 30.4. klo 14.00 Servin Mökin katolla ja päättyy toukokuussa. Wappu on 1.5. joka vuosi, jos fuksimajuri suo.
Päämäärä ei ole tärkeä, vaan liike. Matkakeikoilla myös viritetään hyvin keikkaa varten jo menomatkalla, joten keikat ovat olleet sitä aidointa Retuperää. Erityisesti paluumatkat ovat usein jääneet elämään legendoina. Kerrankin opittiin juomaan moraalia nuottiöljyn loputtua.